Tuomas Pöysti 2022
Lukittavia sulkurenkaita on moneen lähtöön ja niin on myös tapoja luokitella niitä. Harvinaisen selkeästä päästä näitä jakolinjoja on se, joka kulkee ruuvilukitteisten ja itselukittuvien sulkurenkaiden välillä.
On muuten olemassa muitakin lukittavia sulkurenkaita kuin ruuvilukitteisia ja itselukittuvia, mutta ne voi tässä yhteudessä unohtaa. Käytännöllisesti katsoen lukolliset sulkurenkaat joko lukittuvat itsekseen kun portin päästää kiinni, tai ne on erikseen lukittava kiertämällä “ruuvi” – joka on teknisesti ottaen tietenkin ennemmin “holkki” – kiinni.
Tässä on Petzlin hyvä peruspaketti lukitustyypeistä.
Ruuvisulkurenkaat
Ruuvisulkurenkaat ovat perinteisin ja epäilemättä eniten käytetty lukittavien sulkurenkaiden tyyppi. Etenkin harrastekiipeilyssä ne tuppaavat olemaan itselukittuvia suositumpia. Ne ovat halvempia, kevyempiä ja intuitiivisempia käyttää.
Niin yksinkertaista kuin ruuvisulkurenkaan käyttäminen onkin, on yllättävän epäselvää, kuinka kireälle holkki olisi kierrettävä. “Kaikkihan sen tietävät”, tietenkin, mutta yllättävän vaikeaa tätä on kursseilla opastaa hieman pedantimman luontoisille aloittelijoille. Sanoisin, että sormenpäillä vain, samaan tapaan kuin kierrekorkki kiristetään. Mutta mistäpä sitäkään tietää, kuinka varman päälle jotkut pullonsa sulkevat…
Joskus kuulee neuvottavan, että holkkia olisi kierrettävä hieman aukipäin kun sen on ensin kiristänyt. Uskoisin, että tämä perustuu kokemuksiin sellaisista ikivanhoista tai huonolaatuisista sulkurenkaista, joissa holkki kiristyy sulkurenkaan runkoa vasten, ei siis portissa olevaa vastetta. Tällainen sulkurengas ei porttia puristettaessa pidä sitä ristiinvarmistamisesta tuttua kliksutusta, koska holkki käytännössä lukitsee portin runkoon kiinni. Paitsi kun sulkurengasta kuormitetaan – jo normaalin ihmisen paino saa sulkurenkaan oikenemaan hieman, jolloin tällainen holkki taas pääsee pyörimään kierteillään. Ja jos se sattuu kiertymään kiinni päin, kuorman poistuessa ja sulkurenkaan palatessa alkuperäiseen muotoonsa holkki puristuukin runkoa vasten ja voi olla konstikasta löysätä, ellei ymmärrä kuormittamalla taas venyttää sulkurengasta samalla kun kiertää holkkia. Tällaisia sulkurenkaita ei voi suositella kenellekään. Tarkasta siis ostaessasi, että lukittunakin sulkurenkaan portti liikkuu millin-pari ennen kuin lukitus pysäyttää sen!
Laadukkaat ruuvisulkurenkaat myös aukeavat suhteellisen helposti, vaikka ne olisi lukittu turhan napakalla otteella. Tähän vaikuttaa osaltaan lika ja kuluminen.
Itselukittuvat
Itselukittuvia sulkurenkaita on montaa sorttia. Perinteisimmät ja tavallisimmat ovat eräänlaisia ruuvisulkurenkaan kehitelmiä: Holkkia on kierrettävä, mutta reilusti alle kierros riittää, ja luonnollisesti jonkinlainen jousi kiertää holkin takaisin lukkoon jos portin päästää menemään kiinni.
Holkit ovat yleensä pidempiä kuin ruuvisulkurenkaissa ja mekanismit muutenkin monimutkaisempia ja massiivisempia, koska lukon on mentävä itsestään kiinni, mutta vasta sitten, kun portti on ensin sulkeutunut. Tavallisimmin tämän saa aikaan holkin alapäässä oleva hahlo, joka estää holkin kiertymisen kunnes portti on kiinni.
Usein epäillään itselukittuvien sulkurenkaiden toimivuutta likaisissa tai vaikka jäisissä oloissa, ja on helppoa uskoa, että yksinkertaisuudessaan ruuviportillinen toimii paremmin. Toisaalta en koskaan ole törmännyt itselukittuvaan, joka A) olisi jumittunut kiinni tai B) joka ei menisi ollenkaan lukkoon edes erikseen laittamalla. Ruuvilukitteiset tekevät kumpaakin, jos holkin kierteeseen pääsee sopivasti hiekkaa.
Tietenkin on selvää, ettei huonosti toimivaa sulkurengasta pidä käyttää. Mutta riittänee, että sellaisen poistaa käytöstä sen käyttökerran jälkeen, jolloin ongelma ilmeni, joten en oikein usko, että itselukittuvilla on todellista taipumusta jättää käyttäjiään pulaan. Itselläni ei ole huonoja kokemuksia, ellei seuraavaa lasketa:
Olen pitänyt paljon Petzlin ball-lockista. Ball-lock on kolmitoimisen itselukittuvuuden tyyppi: ennen kuin holkkia kierretään, on painettava holkin kyljessä olevaa vihreää nappia. Harmi kyllä, näillä sulkurenkailla on taipumusta edellä kuvattua B-kohtaa muistuttavaan tilanteeseen, kun lukitusmekanismi kuluu tarpeeksi: holkki suostuu kiertymään myös nappia painamatta. Yleensä en halua levitellä tällaisia hataraan näyttöön perustuvia käsityksiä yksittäisistä tuotteista, mutta Petzl taitaa olla tullut samaan lopputulokseen, koska ball-lock on hiljattain poistunut markkinoilta.
Huonosti toimiva ball-lock-sulkurengas aukeaa siis holkkia kiertämällä (1) ja sitten porttia puristamalla (2). On olemassa sulkurenkaita, jotka on suunniteltukin toimimaan näin, ja niitä sanotaan ymmärrettävästi kaksitoimisiksi. Esimerkiksi Petzlin kaupallinen nimitys tälle tyypille on twist-lock.
Omat itselukittuvani ovat kolmitoimisia – useimmin niin, että holkkia on ennen kiertämistä työnnettävä ylöspäin. Lasken myös Black Diamondin magnetronin kolmitoimiseksi, vaikka sille riittääkin puristaa porttia kahta puolta olevien painikkeiden kohdalta ja sitten puristaa portti auki. Painikkeisiin on kuitenkin tähdättävä ihan ajatuksen kanssa, joten kummankin painalluksen voi laskea omaksi toiminnokseen.
Muunlaisia mekanismeja on vaikka millaisia, mutta itselläni ei ole niistä kokemusta. Manittakoon kuriositeettina Grivelin ennakkoluuloton kaksiporttinen “itselukittuva”.
Turvallisuus
Itselukittuviin liitetään yleensä automaattisesti turvallisuus. Aivan oikein tietysti, sillä inhimillisen erehdyksen merkitystä on vaikeaa liioitella. Asiassa on kuitenkin myös pedagoginen elementti: jos oppii itselukittuvien kanssa huonoille tavoille, voi olla hankalaa oppia käyttämään ruuvilukitteista turvallisesti.
Kyllä, myös itselukittuva sulkurengas on testattava puristamalla ennen käyttöä. Mutta koska sellainen käytännössä aina on lukossa, on helppoa lipsua tästä rutiinista. Tiedän ainakin yhden köysitoimintaa kouluttavan organisaation, jossa itselukittuvat sulkurenkaat on kokonaan kielletty vasta-alkajilta – se luksus on ikään kuin ansaittava, ja siihen asti turvallisuudesta vastaa joku kokeneempi.
Taas kerran huomataan, ettei turvallisuus olekaan yksiselitteinen asia. Esimerkiksi seikkailupuistossa tai polttarilaskeutumisessa ei ole tätä pedagogista ongelmaa: asiakkaat tekevät joka tapauksessa vain niin kuin käsketään, eikä kenenkään ole edes tarkoitus varsinaisesti oppia mitään.
Entäpä tärinä, saako se todella ruuviholkin pyörimään omia aikojaan? Helposti. On sitten eri asia, missä sulkurengas saattaa joutua sellaiseen tärytykseen. Tämä on kuitenkin todellinen ongelma esimerkiksi silloilla, tuulivoimaloissa jne. Jos taas sulkurenkaan lukitus aukeaa kalliolla tärinän takia, saattaa tiedossa olla muitakin ongelmia!
Käytettävyys
Hankaluus lienee hinnan rinnalla tavallisin syy sille, ettei harrastekiipeilyssä oikein suosita itselukittuvia sulkurenkaita. Tämä on siitä jännä juttu, että jos grigrillä on hankalaa antaa köyttä tai vaikka urheiluauton kytkintä hankalaa käyttää, vian ajatellaan olevan käyttäjässä, ei laitteessa. Samalla tavalla pääsee itselukittuvien sulkurenkaiden hankaluudesta: harjoittelemalla.
Voi tosin olla, että käteni vain ovat samankokoiset kuin niillä, jotka sulkurenkaita suunnittelevat. Epäilemättä yhdellä kädellä käytteleminen on hankalampaa pienikätiselle.
Joka tapauksessa hankalin juttu ei mielestäni ole sulkurenkaan kiinnittäminen, vaan irrottaminen – erityisesti valjaiden varustelenkistä, usein selän takaa. Ruuvisulkurenkailla on se ehdoton etu, ettei niitä tarvitse (eikä kannata) lukita varustelenkkeihin, ellei sulkurenkaalla sitten kiinnitetä jotain aivan elintärkeää. Itselukittuvathan eivät edes kysy!