Järjestin toista kertaa koulutuspäivän Suomen Kiipeilyliiton ohjaajakoulutuksen käyneille. Tämä välillä katkolla ollut perinne näyttäisi lupaavasti olevan heräämässä. Sain taas talkooavuksi kollegoita koulutusvaliokunnasta, ja tällä kertaa kouluttajia olikin jokaiselta kolmelta ohjaaja/kouluttajatasolta.
Tapahtuma järjestettiin taas Helsingin Kiipeilykeskuksella Tapanilassa. Poikittain vettä viskova ulkoilma ei juuri olisikaan kiehtonut. Sinänsä ulkoversio tästä tapahtumasta olisi oikein kannatettava hanke sekin!
Rastipohjaisuus toimi edelleen. Ideana on ollut, että suunnitellaan joukko toimintapisteitä, tehdään niihin ohjeet, esitellään kerran (jos sitäkään) ja annetaan porukan puuhata. Lopuksi pidin luennon “näkökulmia turvallisuuteen”. Joko ihmiset ovat uskomattoman kohteliaita, tai sitten heitä jaksoi kiinnostaa viranomaisasiat ja tilastotiede vielä päivän harjoitusrupeaman päätteeksi!
Uskon, että tapahtumasta saadaan taas elävä traditio. Ideanahan on, että osallistuminen on kohtuullisen hintaista ja tapahtuma on kaikille hyödyllinen. Sellaista on vaikeaa järjestää, mikäli kouluttajat ovat liikenteessä rahan takia. Kaksi järjestämääni kertaa olen saanut koulutusvaliokuntalaisia talkooavuksi, mistä iso hatunnosto. Toki tarkoitus on kehittää konseptia niin, ettei kouluttajien tarvitse toimia pro bono, vaikka raha ei olisikaan päällimmäinen motiivi.
