Toimin vastuukouluttajana Suomen kiipeilyliiton (SKIL) köysitoiminnanohjaajakursseilla. Näillä kursseilla leivotaan kiipeilyn harrastajista, eräopas- tai liikunnanohjaajaopiskelijoista ja muista innokkaista ohjaajia, jotka huolehtivat asiakkaiden turvallisuudesta monenlaisissa korkean paikan elämyspalveluissa. Kursseilla kiehtovinta on osallistujien kirjo ja pedagogiset haasteet. Olen myös SKIL:n koulutusvaliokunnassa, jossa näiden asioiden kehittäminen on lähellä sydäntäni.
Kalliokiipeilyn peruskursseja olen pitänyt lähinnä Adventure Partnersille. Kurssille voi osallistua jopa täysin kokematon aloittelija, ja iltapäivällä jo osataan kalliokiipeilyn pakolliset perusasiat, kuten laskeutuminen, ankkurien rakentaminen ja varmistaminen.
Laskeuduttamisen järjestämisessä on useita kiinnostavia puolia. Tekninen tietenkin: kuinka ankkuroida tarvittavat järjestelmät erilaisiin paikkoihin, mitä välineitä käyttää missäkin tilanteessa. Niin rakennukset kuin kalliotkin ovat kovin yksilöllisiä. Ihmisten ohjaaminen: yleinen logistiikka ja yksittäisen laskeutujan opastaminen jännittävässä tilanteessa. Kaiken tämän tekeminen niin, että saadaan kaikille hauska tapahtuma!
Erikoiset ja haasteelliset tehtävät ovat parhaita. Alla on muutama kuva elokuvan kuvauksista (Cocoa). Tehtävänäni oli siirrellä kuvaajia Olhavan pystysuoralla kalliolla tarpeen mukaan. Lisämausteina mm. kahden henkilöauton hintainen kamera, se, että kalliolla ei saanut näkyä mitään varusteita muulloin kuin tämän kuvausvaiheen aikana ja se, että kuvaajat piti ottaa yläkautta pois. Huolellisesti suunnittelemalla ja oikeilla välineillä tällaiset eivät ole ongelma!
Hyvän mielen mutta pienen rahan keikkoja on myös mukava tehdä. Otsolahden päiväkodin kevätjuhlassa lapset vihdoin saivat kiivetä yleensä kiellettyä kallioseinää päiväkodin pihalla. Korikiipeilytapahtumassa melko vauhdikas pieni osallistuja on valjastettuna apuvarmistajaksi.
Geokätköilijöiden kiipeilykurssi on kokonaan oma luomukseni. Jotkut geokätköt ovat vaarallisissa paikoissa, ja osa kätköilijöistä kaipaa niitä varten kiipeilyosaamista. Useasti näitä kursseja tarjotaan mielestäni hieman liikaa kalliokiipeilyn lähtökohdista. Itse otan oppeja enemmän köysiteknikoilta ja arboristeilta ja yhdistän siihen harrastustoiminnan vaatimaa suoraviivaisuutta.
Yhtä köyttä -työpaja on toinen luomukseni. Köysiratoja käytetään vuoristossa tai hankalissa urbaaneissa olosuhteissa pelastustehtävissä. Suomessa ne ovat niin ammatti- kuin elämystouhuissa vähän tuntemattomampia, mutta itselläni on niitä kohtaan jonkinlainen intohimo. Sitä pääsen toteuttamaan erityisesti teknisesti orientoituneiden tyky-ryhmien kanssa: työporukka jakautuu tiimeihin ja rakentaa kirjallisten ohjeiden ja opastuksen mukaan köysiradan. Lopuksi uskaltaudutaan yhteisen luomuksen varaan roikkumaan!
Olen innokas tutkimaan teknisiä asioita. Harrastan voimamittareita, vinssejä ja taljoja. Olen tutkinut esimerkiksi köysipyörien hyötysuhteita ja taljojen matematiikkaa. Eniten ilahdun, jos löydän viitteitä siitä, että jokin sitkeässä istuva uskomus ei olisi perusteltu. Kuvissa näkyy mm. ankkurin todellista tasapainotuskykyä mittaava itse rakennettu voimamittarinelikkoni.
Tekniikan alan korkeakoulututkinnolla saattaa olla jotain tekemistä tämän uteliaisuuteni kanssa. Toisaalta minua ajaa halu tietää, että toimin turvallisilla ja parhailla mahdollisilla tavoilla. Mielestäni elämystapahtumien järjestämisellä ei ole mitään tekemistä extremen kanssa eikä asiakkaalta edellytetä riskinsietoa – toki saa tuntua hurjalta! Riskienhallinta on kokonaan palvelua myyvän heiniä, ja siihen haluan niin hyvät työkalut kuin mahdollista.
Olen järjestänyt vuodesta 2019 asti vuosittaisen ohjaajien koulutuspäivän Suomen kiipeilyliitolle osana Koulutusvaliokunnan toimintaa.
Olen ollut kehittämässä Helsingin Kiipeilykeskuksen Ongelmatilanteet pitkillä reiteillä -kurssia ja kouluttajana kurssilla.
Kiipeilen toki omaksikin harrastukseksi – monella tavalla!
