Tuomas Pöysti 2021
Kiipeilyssä on tietenkin tärkeää olla itse putoamatta. Monet putoamiseen verrattuna vähemmän kriittiset virheet saattavat kuitenkin johtaa vakaviin ongelmiin. Välineiden pudottaminen on hyvä esimerkki tästä.
Ensinnäkin väline voi aiheuttaa pahankin onnettomuuden, mikäli se sattuu hieman liike-energiaa kerättyään osumaan johonkuhun. Etenkin geokätköilyssä saattaa tulla tilanteita, joissa alapuolella on harrastamisesta autuaan tietämättömiä ulkopuolisia tai varta vasten tullutta, kypärätöntä kannustusjoukkoa. En tiedä varmasti mutta luulen, että 20 metrin korkeudesta potattomaan päähän putoava grigri (175g) aiheuttaa kiireellisen sairaalakeikan, ellei sitten rauhallisen ruumisautomatkan. Juomapullo on usein pehmeämpi, mutta vastaavasti painavampi.
Toiseksi, mikäli grigri on maassa eikä kiipeilijän luona puussa, pitäisi jotenkin osata tulla alas ilman. Tykkään pelastustempuista ja järjestän mielelläni vaikka työpajan niiden soveltamisesta geokätkökiipeilyssä, mutta kaikkein tärkeintä on opetella olemaan ensinkään joutumaan pulaan. Mitä sitä älykkyyden ja viisauden erosta sanotaankaan…
Kiinnittäminen
Sellaiset kovat esineet, joita on pakko ottaa korkealle mukaan, kiinnitetään jotenkin. On eri asia kiinnittää väline kuljetusta ja käyttämistä varten. Esimerkiksi juomapulloon voi askarrella niin pitkän narun, että pullosta voi juoda naru koko ajan valjaissa kiinni.
Yksi tai kaksi tällaista esinettä vielä saattaa mennä, mutta viimeistään kolmas tekee touhusta sotkua ja sitä kautta luultavasti vaarallisempaa. Itselläni näin on kiinni yleensä vain puhelin tai gopro, joiden pudottaminen niitä käyttäessä on melko todennäköistä.
Kamppeet kannattaa etupäässä kiinnittää kuljetusta varten. Esimerkiksi repussa olevan juomapullon kaivelu puussa on melko herkkää touhua. Pullo kannattaa kiinnittää reppuun tai mieluiten valjaisiin lyhyellä narulla, jonka saa irti siinä vaiheessa kun ei tarvitse käsiä repun hallussa pitämiseen.
Tässäpä näkyy eräs perusasia: pudottaminen on todennäköisintä silloin, kun esineitä on paljon vapaiden käsien määrään nähden. Siksipä valjaiden varustelenkit ovat taskuja ja reppuja paikka millekään tavaralle – siitä tarvikkeet saa helposti yksi kerrallaan irti.
Oma lukunsa ovat kiipeilyvälineet, jotka on suunniteltu olemaan jatkuvasti kiinnitettyinä. Esimerkiksi grigri on irrotettava sulkurenkaasta, jotta sen saisi auki köyden kytkemistä tai irrottamista varten. Köysiteknikoille tarkoitetut varsinaiset laskeutumislaitteet on yleensä suunniteltu niin, että köyden kytkeminen on laitteen kytkemisestä erillinen toiminto. Tällaiset laitteet ovat yleensä kalliimpia ja painavampia, mutta vaikka Petzlin Rigiä uskallan suositella grigrin tilalle, mikäli tällainen kiinnostaa. Rig on hieman grigriä massiivisempi pökäle, mutta sitä voi joten kuten pitää koko kiipeilyn ajan varmistuslenkkiin kytkettynä, oli köysi siinä kiinni tai ei. Bonuksena Rigin alta saa paikallaan ollessaan päästää köydestä irti noin vain, kunhan kahva on oikeassa asennossa.
Mikäli käyttää köyttä pitkin nousemiseen grigriä tai vastaavaa ja tarrainta (kuten nousukahvaa), ei tarrainta ole välttämätöntä kytkeä lehmänhännällä valjaisiin – siis akuutin turvallisuuden kannalta. Nousukahvan pudottamisen se kylläkin tehokkaasti estää! Mihinkään hampaallisiin laitteisiin ei pidä mennä laittamaan narua, joka nimittäin lipsahtaa tavattoman helposti hampaiden ja köyden väliin. Ja hei, nousukahva ei kaipaa sulkurengasta siihen yläreikään. Sillä tavalla nousukahvasta tehdään ehdoin tahdoin ja ilman syytä grigrin kaltainen laite, jota ei saa irti köydestä irrottamatta siitä sulkurengasta.
Kiinnitysnarua en suosittele myöskään grigriin tai muihin laskeutumislaitteisiin, vaikka narun imeytyminen niihin ei ole ollenkaan niin hankala tilanne kuin hampaallisten laitteiden kohdalla. Netistä löytyy tapoja modata grigriä niin, että siihen saa solmittua narusilmukan. Uskonpa kuitenkin, että Petzl on jättänyt kiinnitysreiän pois ihan harkitusti.
Järjestelmällisyys
Itse liputan eniten huolellisen ja järjestelmällisen toimintatavan puolesta.
Kuten sanottua, käsiä pitää olla riittävästi irrallisten laitteiden määrään nähden. Tyypillisesti valjaista otetaan kaksi asiaa kerrallaan: itse laite ja laitteen kiinnittämiseen tarvittava sulkurengas. Kiinnitä sulkurenkaat valjaisiin aina niin päin, että portin aukeava puoli on ylöspäin. Tämä on varsin luonnollista, jos ajattelee sulkurengasta ja siinä riippuvaa välinettä kokonaisuutena! On makuasia, laittaako sulkurekaan selkä vai portti ulospäin, mutta sekin kannattaa tehdä aina samalla tavalla.
Käytän esimerkkinä grigrin kytkemistä puussa. Kannattaa ylipäätään pitää grigri köydessä kiinni aina. Jos esimerkiksi joutuu slingittelemään hieman ylöspäin siltä oksalta, jonne köyden on saanut, ei ole mitään syytä irrottaa grigriä ollenkaan. Ideana ei niinkään ole varmistaa slingittelyä köydellä kuin estää inhimilliset erehdykset grigriä uudelleen kiinnittäessä. Ristiintarkastus on tärkeä tekijä kiipeilyn turvallisuudessa, eikä puussa ole ketään sitä tekemässä!
Jos käytät automaattilukollisia sulkurenkaita, harjoittele avaamaan ne yhdellä kädellä. Niiden huono puolihan on se, että ne ovat lukossa myös silloin kun ei tarvitsisi, eikä varustelenkistä roikkuessa tosiaankaan tarvitse. Ota aina laite ja sulkurengas kokonaisuutena valjaista! Esimerkiksi alkeiskursseilla, kun välineet eivät ole tuttuja, sulkurengas ja laite päätyvät usein eri käsiin, tai sulkurengas jää varustelenkkiin ja vain laite jää käteen.
Pyörittele sulkurengas aina ensin käytännöllisimpään asentoon, avaa vasta sitten. Itse pidän aina varmistuslenkissä sulkurenkaan selkää oikealla. Oikeakätisenä minulle on helpointa käyttää sukurengasta, joka aukeaa vasemmalta. Kun sulkurengas on varmistuslenkissä, toimin vastaavasti kuin jos valjaiden tilalla olisi mikä tahansa muu väline: käsittelen niitä kokonaisuuten. Kiinnitän valjaat ja sulkurenkaan yhdessä johonkin toiseen asiaan, esimerkiksi grigriin.
Muuten, en tässä yhteydessä välitä pätkääkään siitä, aukeaako sulkurenkaan lukitus ylös- vai alaspäin – jotkuthan ovat huolissaan siitä, että värähtelyt kenties saisivat alaspäin auki kiertyvän sulkurenkaan aukeamaan itsestään. Ankkurit ovat asia erikseen.
Jos grigriä ei pidä valjaissa kansi valmiiksi avattuna, avaaminen on kriittisin kohta. Silloin on hetken aikaa oltava grigri toisessa kädessä ja sulkurengas toisessa. Sulkurengas on toki koko ajan varmistuslenkin ympärillä ja sikäli hyvin hankala pudottaa.
Mielestäni ei kannata tehdä mitään periaatetta siitä, että grigrin olisi oltava koko ajan sulkurenkaan nokan ympärillä. Sellainen onnistuu, mikäli sulkurengas on toisin päin ja siis pistetään grigriin mustalta puolelta. Pidän itse paljon tärkeämpänä sitä, että sulkurengas on helpommin käsiteltävässä asennossa! Kysymys on puoli sekuntia kestävästä ajasta, jolloin ei tarvitse pystyä tekemään mitään muuta kuin pitämään grigriä kädessä ja kiinnittämään toisella sulkurengas.
Köyden pudottaminen on harvinaisen hankala asia, mutta myös helppoa estää. Riittää, kun aina malttaa solmia köyden varustelenkissä riippuvaan sulkurenkaaseen (umpisolmusilmukka, siansorkka, alppiperhonen) ennen muiden solmujen avaamista. Varmistuslenkkiin kiinnitetty grigri on myös hyvä paikka muuten irralliselle köydelle, mutta pitää muistaa, että alaspäin köysi voi valua grigrin läpi jopa oman painonsa vetämänä. Puukiipeilyaiheisella jatkokurssillani tsekkaillaan tähän liittyviä hyviä menetelmiä!