Tuomas Pöysti 2020
Solmut yleensä ja jo kiipelyyn liittyvät solmut erikseen ovat niin valtavan laaja aihe, että tuntuu vähän hassulta kirjoittaa niistä mitään kovin yleisellä otsikolla. Mainitaan siis saatteeksi, että kertoilen näissä teksteissä mielestäni oleellisia ja kiinnostavia asioita solmuista, mutta en edes yritä kertoa kaikkea tärkeää. Yleisenä kontekstina on tietenkin kiipeily ja ihmisten turvallinen riiputtaminen yleensä, mutta otan sivuaskelia kun ne ovat mielestäni kiinnostavia – jo tämän ensimmäisen osan lopussa.
Pyrin jättämään yleisesti tunnetut asiat vähemmälle ja keskittymään sellaisiin, jotka ainakin itselleni ovat olleet yllättäviä tai joihin liittyy jotain yleistä epäselvyyttä. Tekstejä ei missään tapauksessa pidä ottaa alan perusteoksena, eikä muutenkaan minkäänlaisena ohjeena tai rohkaisuna kokeilla asioita. Kuten sanottua, kaikki mainitsemani solmut eivät ollenkaan sovi ihmishengen turvaajaksi.
Monille asioille, etenkin yksittäisten solmujen nimille, ei välttämättä ole olemassa (tai en tiedä) suomenkielistä vastinetta. Tästä syystä, ja helpottaakseni asiaan perehtymistä netin avulla, pyrin mainitsemaan mahdollisimman monta termiä myös englanniksi.
Karkeaa luokittelua
Ensinnäkin jo solmu (knot) on hieman epämääräinen käsite. Se tarkoittaa yleensä kaikkia sellaisia härveleitä, joissa köysi kietoutuu itsensä kanssa kitkan avulla koossa pysyväksi muodostelmaksi. Toisaalta solmut voi jakaa ainakin kolmeen kategoriaan:
- Sorkat (hitch)
- Kytkyt (bend)
- (Muut) solmut
Itse käsitän, että kaikki sorkat ja kytkyt ovat solmuja, eli että solmut ovat yläkategoria. Toisaalta jotenkin häiritsee, jos puhutaan prusik-solmusta tai HMS-solmusta eikä -sorkista. Tämä on henkilökohtainen ongelma ja sen voi jättää omaan arvoonsa.
Lisäksi kuulee puhuttavan alakategorioista kuten silmukat, (kiristyvät silmukat,) pysäytyssolmut, vetosolmut jne., ja kaiken lisäksi nämä peijakkaat menevät pahasti päällekkäin. En usko, että mitään kovin systemaattista ja objektiivisesti parasta luokittelua on olemassakaan.
Sorkille ominaista on, että ne pysyvät koossa jonkin ulkoisen kappaleen ansiosta. Tässä mielessä sorkat voisi laskea kokonaan solmujen ulkopuolelle, tai sitten pitäisi tarkentaa tuota väljää määritelmää, jonka solmuille alussa sutaisin.
Kytkyt ovat solmuja, joilla liitetään kaksi köyden päätä yhteen. Sanoisin kytkyksi myös esimerkiksi Mathias Oppolzerin pumuckl:ia, jolla liitetään köysi toisen köyden keskelle – siis tämän kytkyn toisen irtopään saa kuormittaa.
Sivumennen sanoen pumucklia ei erota kahden kierroksen yosemite-paalusolmusta, ellei näe mitä köysi tekee kauempana solmusta ja onko kyseessä kaksi köyttä vai yhden päät. Perinteinen paalusolmu (bowline) taas on vastaavasti identtinen jalussolmun (sheet bend) kanssa, ja tavallaan pumuckl onkin jalussolmun eräs versio. Jalussolmu taas on klassinen kytky ja erittäin hyvä osata, joskin korkeintaan kevyiden tavaroiden tai toisen köyden nostamista varten.
Kuten edellisistä esimerkeistä näkee, ilman kontekstia solmujen nimistä yhteisymmärrykseen pääseminen voi olla tavallistakin hankalampaa. Esimerkiksi vetosolmuksi sidottu umpisolmu (sliding overhand) on toisaalta sorkka nimeltä marlinspike hitch, jos kiristyvän silmukan sisään kuristetaan jokin kappale. Sama solmu, hyvin erilainen käyttö.
Anatomiaa
Solmulle ylipäätään on ominaista se, että köysi (tarkoitan tässä köydellä mitä tahansa solmittavaa materiaalia) pysyy yhtenä, “yksiuloitteisena” jatkumona solmimisen aikana. Esimerkiksi pleissaaminen (splicing) ei tuota solmua, vaikka sillä voikin saada aikaan samoja asioita, kuten kitkaan perustuva, pelkästä köydestä koostuva kiinteä silmukka köyden päähän. Pleissaamiseen liittyy köyden rakenteen osittainen purkaminen tai köyden pujottaminen itsensä sisään. Näiden menetelmien erona on myös se, että solmu on luonteeltaan väliaikainen.
Solmuilla muuten aika usein saadaan aikaan silmukka köyden päähän tai keskelle, mutta ei aina. Kytkyillä on selvästi oma tehtävänsä. Sorkilla lähes määritelmänsä mukaan kiinnitetään köysi johonkin toiseen kappaleeseen (jolloin tosin muodostuu myös jonkinlainen silmukka). Solmun hyve voi olla yksinkertaisesti olla paksumpi kohta köydessä, esimerkiksi pysäytyssolmuna toimiva kaksoisumpisolmu laskeutumisköyden päässä.
Solmulla on kiintopää (standing part/end), se kohta köyttä, joka on solmittaessa paikallaan. Tämä on myös (tietääkseni aina) kiristyvä osa köyttä. Solmulla on myös irtopää (working part/end), se osa köyttä, jota solmittaessa pujotetaan. Valmiin solmun irtopäätä kutsutaan arkikielessä hännäksi.
Solmuihin liittyy kirjava joukko muitakin termejä, joita ei luultavasti ainakaan suomen kielellä kovin usein käytetä. Wikipedia kertoo mitä ovat mutka (loop, bight) ja polvi (turn).
Irtopää-kiintopää -jako liittyy oikeastaan solmun sitomiseen – irtopää on se, jota solmiessa pujotetaan ja kiintopää se, jonka ei tarvitse olla vapaana. Jos ei tiedä, onko kahdeksikkosilmukka (figure of eight loop) solmittu pujottamalla (kuten valjaisiin) vai niinsanotusti heittokasina (figure of eight on bight), ei oikeastaan voi tietää, mikä siinä mielessä on ollut solmun irtopää. Heittokasihan solmitaan käyttämällä mutkaa (bight) irtopäänä.
Hieman nimistä
Solmujen nimeäminen se vasta kirjavaa onkin. Toisaalta kieli ei ole absoluuttinen asia, eikä sitä voi ylhäältä määrätä, vaan se on sitä millaiseksi käyttäjät sen muokkaavat. Jos valtaosa suomen puhujista sanoisi sinistä punaiseksi, se ei olisi sinistä vaan punaista. Toisaalta kielen on tarkoitus olla kommunikoinnin väline, ja esimerkiksi solmujen kaltaisessa teknisessä yhteydessä tietty johdonmukaisuus on perusteltu toive.
Solmujen perusteoksiin kuuluu Clifford W Ashleyn Ashley Book of Knots (ABoK) vuodelta 1944. Siinä on listattu ja numeroitu lähes 4000 solmua tai solmun versiota. Monilla on tapana viitata solmun ABoK-numeroon, mikä onkin helppo tapa yksilöidä tarkoittamansa solmu (etenkin kun nimissä on vaihtelua ja ABoK:ssakin yksilöinti perustuu kuviin). ABoK on saatavana laillisesti netistä (katso lähteet).
Wikipedia ei ole täydellinen lähde, etenkään jos kyse on eritysalasta. Ja aina on kyse, jos mihin tahansa aiheeseen porautuu tarpeeksi syvälle. Paremman yleisesti saatavilla olevan lähdeteoksen puuttuessa käytän Wikipediaa mieluummin kuin sinänsä hyviä, pelkästään solmuihin keskittyviä www-sivuja.
Viittaan näihin lähteisiin muissakin solmuja käsittelevissä teksteissä ja lisään kuhunkin asiaankuuluvat linkit.
Lämmittelyksi
Umpisolmu lienee useimpien kohdalla ensimmäinen opittu solmu. Mutta minkä solmun opettelemiseen maailmassa käytetään eniten aikaa? Varmastikin se, millä kengännauhat sidotaan.
Vaan mikä on nimeltään tämä kengännauhasolmu? Itse opin lapsena sanomaan sitä rusetiksi, mutta sillä nimellä on turha solmukirjallisuudesta etsiä.
Ensinnäkin kyse on tietenkin kytkystä (joskin sellaisesta, jota pitäisi käyttää vain pakettien, kenkien jne. sitomiseen). Hassua kyllä, kiipeilyssä kytkyt ovat tavallaan erikoistapaus, mutta arjessa me solmimme eniten niitä.
“Rusetti” on merimiessolmuna (square/reef knot) tunnettu kytky, joka on sidottu vetosolmuksi molempien irtopäiden osalta. Tai tällainen “rusetin” pitäisi olla. Merimiessolmu muodostuu kahdesta päällekkäisestä umpisolmusta, joiden olisi oltava erikätiset. Ainakaan itse en lapsena oppinut tekemään sitä tavallista umpisolmua ja toista vetosolmuksi solmittavaa erikätisesti, joten vuosikaudet sidoin kenkäni ämmänsolmulla (granny knot – ehdotan uudeksi nimeksi sovinistinsolmua). Kuten wikipedia sanoo, edes oikein sidottuna merimiessolmu ei ole varsinaisena kytkynä kovin hyvä, joten varataan se kenkien ja muun pienen sitomiseen.
Sarjan muut tekstit
Lisään tähän linkit muihin teksteihin sitä mukaa kun ne ilmestyvät.
- Osa II: Solmun turvallisuus
- Osa III: Suunnattu kasi on turha!
- Osa IV: Kaksoiskalastaja ja muut kaksoisumpisolmuun perustuvat
- Osa V: Tappaako EDK?
- Osa VI: HMS ja lukitus- sekä varmistussolmut
Solmujen ABoK-viitteet
- Paalusolmu #1010
- Jalussolmu #1
- Marlinspike hitch #7
- Umpisolmu-vetosolmu #52
- Kahdeksikkosilmukka #1047
- Merimiessolmu #74
- “Rusetti” eli kengännauhasolmu #1212
- Ämmänsolmu (tästä eteenpäin sovinistinsolmu) #3