HMS ja lukitus- sekä varmistussolmut
Tuomas Pöysti 2020
Kuten muutkaan tekstini, tämäkään ei pyri toimimaan perusteoksena eikä varsinkaan oppikirjana. Kertoilen asioista niin kuin ne itseäni kiinnostavat.
HMS
HMS on lyhenne saksankielisestä yhdyssanakaunottaresta halbmastwurfsicherung, joka tarkoittaa jokseenkin “puolikkaalla siansorkalla varmistamista”. HMS (italian hitch, munter hitch) ei ole puolikas siansorkka edes sen vertaa kuin umpisolmu on puolikas kalastajansolmu, mutta silti HMS:ää kuulee välillä sanottavan puolikkaaksi siansorkaksi” – itsekin olen saattanut tämän lipsauttaa pyrkiessäni suomenkieliseen ilmaisuun. No, sorkka se on joka tapauksessa, ja olen sittemmin alistunut nimeen HMS.
Yleensäkin ottaen irto- ja kiintopää ovat hieman epämääräisiä termejä. Ne tarkoittavat vain osittain solmun tai sorkan kuormitettua ja kuormittamatonta päätä (ja joskus molemmat voivat olla kuormitettuina, kuten alppiperhosen tapauksessa). HMS ja siansorkka ovat tyypillisesti kaukana köyden päästä, joten niitä harvemmin sidotaan pujottamalla. Kannattaa opetella “pinoamaan” molemmat sorkat sulkurenkaaseen!
Jos nyt kutsutaan kiintopääksi köyden enemmän kuormitettua osaa (HMS on luistava kitkasorkka, jonka molemmat puolet kuormittuvat) ja “jarrupuolta” irtopääksi, HMS:n irto- ja kiintopää vaihtavat sujuvasti paikkaansa kun kuormituksen suuntaa vaihdetaan. Sorkka muljahtaa puolelta toiselle ennen kuin normaali kitkatoiminto käynnistyy, ja tässä yhteydessä kiintopään roolin ottava puoli valuu helposti kymmenen senttiä.
HMS on hyvä solmunäppäryyden paljastaja. Ensinnäkin vaikkapa kurssilla hyvä kouluttaja tekee selväksi, kumman pitäisi olla kiintopää. HMS:n kohdalla on se tunnettu kauneus- ja turvallisuusvaatimus, ettei irtopää saisi hangata sulkurenkaan porttia vasten kun HMS:lla lasketaan tai laskeudutaan. Tämä vaatimus on tietenkin yhdentekevä, ellei päitä ole jotenkin eroteltu. Kannattaa esimerkiksi “laskeutua” hieman HMS:llä, jolloin päiden roolit tulevat selväksi.
Toinen näppäryystesti on HMS:n sitominen kireälle. Niin siansorkan kuin HMS:n saa helposti kireälle, jos ymmärtää vetää siitä köydestä, joka on heti kiintopään jälkeen sulkurenkaan toisella puolella. Sen jälkeen on vain vedettävä irtopäästä löysät pois. Alla olevassa kuvassa vedetään yksinkertaisuuden vuoksi köyttä niin, että käsi on sorkan sisällä. Jos on mahdollista, että köysi yllättäen kiristyy, on parempi olla laittamatta sormiaan sorkan sisään. Sen sijaan voi tarttua koko köyden mutkaan.
Jos HMS:ää yrittää kiristää vetämällä suoraan irtopäästä, sorkka muljahtaa ensin ympäri kuten sillä tapana on, ja vasta sitten alkaa luistaa. Sama tapahtuu toiseen suuntaan, eli kiristämisestä menetetään aina muljahtamisen vaatimat sentit, eikä lopputulos ole ikinä kovin kireä. Olen itse kutsunut tätä takaisin lipsahtamista insinöörimäisesti hystereesiksi, ja sittemmin oppinut että alalla tunnetaan myös termi sit back.
HMS:n tai varmistuslaitteen sitominen lukkoon
Suomen Kiipeilyliiton materiaaleissa käytetään lukkoon sitomiseen (tying off) ulkosorkkaa (two half hitches), mikä on varsin perusteltu menetelmä. Ulkosorkka sinänsä tarkoittaa ihan erityistä tapaa sitoa köysi paaluun tai pollariin; tehdään ensin vähintään yksi kierros paalun ympäri ja sen jälkeen sidotaan irtopää siansorkalla kiintopäähän. Huomaa, että jos kierroksia on riittävästi, lopputulosta voi yhtä hyvin kutsua tensionless hitchiksi.
Toki voidaan puhua ulkosorkasta, vaikka paalun tilalla olisi sulkurengas tai varmistuslaite ja kierroksen tilalla olisi HMS-sorkka tai miten köysi nyt pitääkään varmistuslaitteeseen pujottaa.
Itse olen taipuvainen (ellei konteksti esimerkin vuoksi muuta vaadi) käyttämään hieman erilaista solmua, joka tunnetaan munter mulena.
Molemmissa tavoissa on yleisenä käytäntönä varmistaa lopputulos kiinnittämällä syntyvä silmukka sulkurenkaalla kiintopäähän. Tätä voi perustella vaikka sillä, etteivät nämä lukitussolmut kiristy kovin hyvin.
Varmistussolmut
Varmistussolmuja pohdin hieman jo solmujen turvallisuutta käsittelevässä tekstissä. Aihe on kuitenkin melko monisyinen ja ansaitsee tulla pengotuksi hieman tarkemmin.
Varmistus- eli backup-solmu on hyvä esimerkki termistä, jota käytetään sujuvasti mutta ei aina itsekään tiedetä, mitä se merkitsee. Yleensä tarkoitetaan jompaa kumpaa näistä:
- Tarvittaessa koko järjestelmän korvaava varosolmu
- Pysäytyssolmu (stopper knot)
Jos ollaan huolissaan siitä, että vaikkapa laskeutujan käsi irtoaa laskeutumislaitteen jarruköydestä, voidaan köyteen solmia esimerkiksi umpisolmusilmukka, jota ei kiinnitetä mihinkään. Tämä solmu toimii pysäytyssolmuna eli luotettavasti jumittuu viimeistään laskeutumislaitetta vasten, mikäli köysi muuten pääsee juoksemaan.
Sen sijaan varsinainen varmistussolmu on kokonaan eri asia. Sellainen on vaikkapa laskeutumislaitteen alle solmittu kahdeksikkosilmukka, joka on kiinnitetty valjaiden varmistuslenkkiin tai ankkuriin. Tällainen backup-solmu varautuu korvaamaan koko järjestelmän.
Jos vaikkapa laskeudutaan grigrillä tai vastaavalla, pysähdytään ja tarvitaan kädet vapaiksi, pysäytyssolmu riittää hyvin. Tällöin ajatuksena on, ettei grigri tai sen kiinnittäminen valjaisiin sinänsä aiheuta huolta, vaan halutaan vain toimia käyttöohjeen myötäisesti ja varmistua, ettei esimerkiksi grigrin epäkeskon vahinkopainallus aiheuta haavereita. Pysäytyssolmu on siis vain köydestä laitteen alapuolelta kiinni pitävän käden korvike.
Umpisolmusilmukka on kauniimpi pysäytyssolmuna kuin kahdeksikko, nimittäin kahdeksikko väitetysti kääntyy helpommin nurin (capsize). Tällä tosin lienee vähän käytännöllistä merkitystä. Sen sijaan molemmissa on toinen ongelma: jos solmu tulee tarpeeseen eli puristuu vasten laitetta, joka oli tarkoitus varmistaa, avaaminen voi olla vaikeaa. Vetosolmuksi solmittu umpisolmu (slipping overhand) ratkaisee tämän ongelman melko nätisti.
Tässä ratkaisussa on pari huomionarvoista seikkaa. Ensinnäkin solmu on tietenkin osattava solmia oikein päin, niin että se purkautuu vetämällä laitteesta pois päin menevää päätä (kuvassa alaspäin).
Toiseksi, jos solmun alapuolella roikkuu paljon köyttä, köyden paino saattaa helposti avata solmun. Siksi etenkin tässä tapauksessa sulkurengas on paikallaan. Nyt sulkurenkaan saa huoleti ripustaa valjaiden varustelenkkiin, jos vaikka haluaa köyden painon pois laskeutumislaitteelta. Solmu ei edes voi kiristyä varustelenkin ja laskeutumislaitteen välille, koska lenkkiin saa aina lisää köyttä alhaalta.
On oikein hyvä, että esimerkiksi Suomen Kiipeilyliiton ohjaajakurssien koulutusmateriaalissa käytetään lähtökohtaisesti “ykköstyypin” varmistussolmua. Vaikkapa ongelmanratkaisutilanteissa se seuraa aina varmistuslaitteen solmimista kiinni.
Voi olla, ettei varmistuslaitetta tarvitse avata, jolloin pysäytyssolmu voisi yksittäisissä tapauksissa olla perusteltu. Mutta yleensä ottaen on aina mahdollista, että päädytään varmistuksesta irrottautumiseen tai muuhun alkuperäistä suunnitelmaa radikaalimpaan, joten selkäytimestä tuleva varsinainen varmistussolmu on paikallaan.
Solmujen ABoK-viitteet
- Umpisolmu-vetosolmu #52
- Siansorkka #11
- HMS #1725 (ulkosorkalla sidottuna)
- Ulkosorkka #1710